pesien suojaus
metsometsien hoito
soidinpaikkojen kartoitus



Keski-Suomen soidinpaikat kartoitettiin 2001-2003

Metson soidinpaikat kartoitettiin Keski-Suomen riistanhoitopiirin alueella vuosina 2001- 2003 Riistan- ja kalantutkimuksen ja Keski-Suomen Metsoparlamentin yhteistyönä. Tietojen antajina olivat avainasemassa metsästäjät ja metsäammattimiehet sekä heidän organisaationsa.

Kartoituksen tuloksena saatiin tietoon 488 soidinpaikkaa, joista viime vuosina toimiviksi havaittuja oli 389. Tässä luvussa arvioidaan olevan noin lähes neljännes Keski-Suomen kaikista soidinpaikoista. Tulos on noin kaksinkertainen edelliseen 1970-luvulla tehtyyn kyselyyn verrattuna (238). Suurempi lukumäärä johtuu lähinnä kyselyn tehokkuudesta, sillä soidinpaikkojen määrän arvioidaan mieluummin vähentyneen kuin lisääntyneen elinympäristöjen muututtua metsolle paikoin epäedullisiksi.

Alueelliset erot soidinpaikkojen tiheydessä olivat suuria, minkä arvioitiin johtuvan etupäässä ilmoitusaktiivisuuden vaihtelusta. Eniten soitimia ilmoitettiin Petäjävedeltä ja Pylkönmäeltä. Metsokukkojen määrä soitimilla vaihteli yhdestä kahteentoista. 1970-luvulla esiintyi vielä yli kahdenkymmenen kukon soitimia. Soidinpaikkaa kohden oli keskimäärin kolme metsokukkoa.

Soidinpaikkojen metsistä kolmannes oli alle 50-vuotiaita. Nuorten kasvatusmetsien osuus soidinmastona on kasvanut. Tämä johtuu osin vanhempien metsien vähenemisestä, mutta osoittaa myös, että metso voi kelpuuttaa soidinmaastokseen melko nuorenkin metsän. Tämä antaa toivoa metsokannan tulevaisuuden suhteen, sillä nuoria mäntymetsiä on maakunnassa runsaasti. Myös rämeiden merkitys soidinmaastona on kasvanut; sillä muutama kymmenen vuotta sitten niillä ei juurikaan esiintynyt soitimia. Metsot ovatkin ilmeisesti hyötyneet soiden ojituksista.

Soidinpaikkojen kartoittaminen

Ryhdyttäessä kartoittamaan metson soidinpaikkoja on hyvä ottaa selvää kyseisen alueen jo tiedossa olevista soitimista. Ne kun sijoittaa kartalle, niin selviää, missä on tarkastettavia alueita. Kannattaa käyttää lisäksi tietoa, että soidinpaikkojen välimatka on karkeasti pari kilometriä. Ilmakuvista ja metsätalouskartoista on korvaamaton apu, sillä kartoitus kannattaa suunnata vain metsolle soveltuville laajahkoille ja yhtenäisille metsäalueille. Koska vanhojen metsien kuviot ovat monin paikoin hyvin pieniä ja pirstoutuneita, suurempi todennäköisyys on löytää metson soidinpaikka nuoresta tai varttuneesta kasvatusmetsästä. Etsiskely kannattaa aloittaa jo kehitysluokan II metsistä (n. 30 vuotta).



Soidinpaikka sijaitsee kuvassa pääosin sen vasemmassa puoliskossa.

Maastotarkastukset on hyvä aloittaa sopivien hankikelien vallitessa maalis-huhtikuun vaihteessa. Ulostekasat hakomispuiden juurella kertovat metsojen oleskelusta alueella. Siivenvetojäljet kielivät jo soitimesta. Metsokukko voi vetää siipeä alkukeväästä myös muualla kuin varsinaisella soidinpaikalla, joten jälkihavainnot on syytä varmentaa soitimen huippuaikana huhtikuun lopulla eteläisessä Suomessa ja toukokuun alkupuolella pohjoisempana. Soidinpaikan sijainti varmistetaan hiiviskelemällä aamuyöllä oletetulla soidinpaikalla. Jos koppeloita tavataan maasta jonkun kukon luota, on todennäköisesti löydetty soidinkeskus. Tällöin jopa kaikki soidinpaikan kukot ovat saattaneet kokoontua pienelle alalle ryhmäsoitimelle. Tässä tilanteessa tehty arvio soidinpaikan pinta-alasta on helposti alakantissa, sillä todellisuudessa kullakin kukolla on 1-3 hehtaarin reviiri.





Soidinpaikan olemassaolosta voi varmistua myös illalla tulemalla riittävän ajoissa sopivalle kuulostelupaikalle. Metsokukot saapuvat huhtikuun lopulla reviirilleen yleensä klo 21-23 välisenä aikana. Tuloropina ja röhkivät äänet kuuluvat melko kauas tyynessä säässä. Huippuaikana metsokukot ovat reviireillään usein pitkälle aamupäivään, jolloin aamu-unisempikin kartoittaja voi onnistua selvittämään soidinpaikan sijainnin karkoittamalla linnut lentoon.


kts. videoleike soidinpaikoista
(Avi 5,5 Mb)