pesien suojaus
metsometsien hoito
soidinpaikkojen kartoitus

Nuorissa metsissä tulevaisuus

Metsiämme uudistettiin 1960-luvulla runsaasti laajoilla avohakkuilla. Nyt nämä useimmiten männylle viljellyt aukot ovat ensiharvennusiässä. Nuoria kasvatusmetsiä on metsämaan alasta lähes 40%, pelkästään Keski-Suomen maakunnassa noin 500 000 hehtaaria. Monin paikoin metsot ovat ensiharvennuksen jälkeen palanneet vanhoille elinalueilleen. Maassamme on jo käynnissä valtava nuorten metsien harvennusurakka, joka oikein hoidettuna voi luoda runsaasti uusia metsolle sopivia elinympäristöjä. Nuoret metsät ovat metsolle mahdollisuus, jota ei pidä jättää käyttämättä. Metson sopeutumisesta nuoriin ensiharvennusmetsiin tiedetään aivan liian vähän. Tätä tiedon vajetta myös Keski-Suomen metsoparlamentti pyrkii omalla toiminnallaan täyttämään.


Riittävän alikasvoskuusikon jättäminen suojaksi parantaa riistan viihtyvyyttä


Hakkuut päiväreviireillä

Metsokukkojen päiväreviirit ulottuvat noin kilometrin päähän soidinpaikalta. Tätä aluetta kutsutaan soidinalueeksi ja sen laajuus mainitulla säteellä on 300 ha. Soidinpaikkojen hakkuuohjeet pätevät suurelta osin myös näillä alueilla joskin lievempinä. Mitä enemmän varttuneita metsiä on soidinalueella, sitä useampia kukkoja kokoontuu soitimelle. Näitä soidinpaikkojen välialueita voidaan käsitellä jokseenkin uusimpien metsänhoitosuositusten mukaisesti, mutta mieluiten kokonaisuutena. Seuraavien asioiden huomioon ottaminen on kuitenkin eduksi metsolle:

  • Hakkuuaukkojen tulisi mieluiten muodostaa mosaiikkimaisia kuvioita eikä aukon koko saisi olla 7-8 hehtaaria suurempi (läpimitta enintään 300 m).

  • Metsolle soveltumattomien uudistusalojen ja taimikoiden osuuden tulisi jäädä alle puoleen soidinalueen pinta-alasta.

  • Kasvatushakkuut voidaan tehdä normaalisti, mutta alikasvoskuusia tulisi säästää niitä usein edeltävissä raivauksissa ja samalla välttää puistomaista vaikutelmaa luomalla tiheysvaihtelua.

  • Soidinalueen laitaosista keskustaan tulisi jättää metsäisiä käytäviä.

Soidinalueen säilyminen riittävän metsäisenä turvaa soidinpaikan säilymisen alueella. Itse soidinpaikka voi kuitenkin siirtyillä alueen sisällä pieniä matkoja syystä tai toisesta. Tästä on havaintoja erityisesti vähälintuisilla ja uusilla nuorten metsien soidinpaikoilla.



Hakkuut soidinpaikalla

Soidinpaikan laajuus vaihtelee muutamasta hehtaarista kymmeniin hehtaareihin reviirikukkojen määrästä riippuen. Sopiva tarkasteluala metsätaloustoimia ajatellen on 20 ha. Seuraavassa on esitetty soidinpaikan haukkuissa huomioon otettavia seikkoja. Ohjeiden nuodattaminen ei välttämättä takaa soidinpaikan säilymistä entisellä paikalla, sillä ympäröivien metsien tila vaikuttaa soitimen sijaintiin.

  • Uudistusalat, jos ne katsotaan välttämättömiksi, tulee suunnitella pieniksi ja mosaiikkimaisiksi, leveydeltään alle kaksi rungon mittaa.

  • Nuorta kasvatusmetsää tai sitä varttuneempaa puustoa tulisi olla yli puolet soidinpaikan pinta-alasta.

  • Kasvatushakkuiden jälkeen runkoluvun tulee olla vähintään 400 kpl/ha.

  • Pyritään luoman metsiköihin tiheysvaihteluita.

  • Kasvatushakkuita edeltävissä raivauksissa säilytetään alikasvoskuusia kautta soidinpaikan niin, että näkyvyys ei ylitä 70 metriä ja muutama keskimääräistä tiheämpi puska tuo vielä lisäsuojaa.

  • Jos alueella on vankkaoksaisia mäntyjä tai haapoja, niitä tulee säilyttää mieluisiksi istumapuiksi.


Lisätietoja soidinmetsien metsoystävällisestä käsittelystä julkaisuista:

Helle, P., Linden, H., Aarnio, M. & Timonen, K. 1999.
Metso ja metsien käsittely.
Metsahallituksen metsätalouden julkaisuja 20. 25 s.

Valkeajärvi, P. & Ijäs, L. 1987.
Metson soidinapaikkojen hoito.
Metsästäjäin Keskusjärjestö
(Keski-Suomen riistanhoitopiiri). Jyväskylä. 18 s.


kts. Keski-Suomen
metsien kehitysluokkajakauma vuonna 1996.


kts. videoleike metsometsän hoidosta
(Avi 4,8 Mb)